Ideoiden äärellä
Mielikuvitus – tuo ehtymätön ideoiden lähde. Se huutelee pääkopassa niin kauppareissulla, kävelylenkillä kuin työkoneen ääressäkin istuessa. Usein ideat tuppaavat mieleen myös nukkumaan mennessä. Minulla on hieman erikoislaatuinen ongelma – nimittäin ylitsepursuava mielikuvitus ja uusien ideoiden keksiminen jatkuvalla syötöllä. Joskus olisi vain kivaa olla ajattelematta mitään. Mutta kun ei osaa. Mistä tämä jatkuva ideointi on sitten peräisin? Ja miten mielikuvitusta voi edesauttaa?
mielikuvitus, idea, luovuus, kirjoittaminen, tarina, tv-sarjat, elokuvat, lukeminen, romaanit
15854
post-template-default,single,single-post,postid-15854,single-format-standard,bridge-core-2.1,ajax_fade,page_not_loaded,,qode-title-hidden,qode-child-theme-ver-1.0.0,qode-theme-ver-19.7,qode-theme-bridge,qode_header_in_grid,wpb-js-composer js-comp-ver-6.1,vc_responsive
Ideoita kirjoittamiseen, lukeminen

Ideoiden äärellä

Mielikuvitus – tuo ehtymätön ideoiden lähde. Se huutelee pääkopassa niin kauppareissulla, kävelylenkillä kuin työkoneen ääressäkin istuessa. Usein ideat tuppaavat mieleen myös nukkumaan mennessä. Mitä tästä seuraa? No, ei ainakaan unta. Minun mielessäni ei ole hiljaista hetkeä oikeastaan kuin syvässä unessa. Ajatus laukkaa ympäri vuorokauden ja joskus se on jopa äärimmäisen rasittavaa. Mitä pitäisi tehdä, kun ideoita tursuaa joka tuutista? Voiko ne sulloa vaikka hillopurkkiin ja säilöä siellä, kunnes niille tulee käyttöä? Minulla on hieman erikoislaatuinen ongelma – ylitsepursuava mielikuvitus ja uusien ideoiden keksiminen jatkuvalla syötöllä. Joskus olisi vain kivaa olla ajattelematta mitään. Mutta kun ei osaa.

Ideat voivat olla hyvinkin monitahoisia – yksityiskohtia johonkin aiemmin luonnostelemaani tarinaideaan, täysin uusia tarinan aihioita tai jopa tuotekehitysajatuksia. Tokihan on selvää, ettei näistä kaikista voi ikinä syntyä mitään. Mutta usein ideaa on pureskeltava mielessä joka suunnasta ja kantilta sekä ehkä jopa puhuttava siitä ääneen jonkun kanssa, jotta voi joko heittää sen roskakoriin tai jatkotyöstää edelleen. Tänään viimeksi taisin höpistä jotain hölmöä ääneen töissä.

Olen viime aikoina paljon pohtinut, mikä varsinaisesti on sytyttänyt mielikuvitukseni roihun. No, pienestä saakka olen kyllä ollut kiinnostunut niin lukemisesta kuin tarinoistakin. Aivan ensimmäisenä haaveammattinakin oli tulla lastenkirjailijaksi. Nuorena (yläasteikäisenä) kirjoittelin jo monia omia fiktiivisiä pöytälaatikkotarinoita, jotka kuvasivat sen ikäisen ajatusmaailmaa; tekstiin oli hyvä upottaa omat murheensa ja yksinäisyytensä.

Lukeminen ja tarinat ruokkivat mielikuvitusta

Pienestä asti olen lukenut hyvin erilaisia tekstejä. Aku Ankkoja “luin” jo ennen kuin osasin varsinaisesti edes lukea ja ne ovat edelleenkin tiiviisti mukana arjessani; kotinurkista löytyy vinot pinot niin Aku Ankkoja, Roope-setiä kuin painettuja keräilykirjojakin. Mutta lukuharrastukseni ei toki ole rajoittunut pelkästään sarjakuviin. Nuoruudessani luin niin Neiti Etsiviä kuin Anni Polvan, Ursula Pohjola-Pirhosen ja Agatha Christienkin teoksia – aihepiirikattaus oli siis vähintäänkin monipuolinen romaanien osalta. Teini-iässä lukeminen alkoi kuitenkin painottua enemmän kauhuun ja jossain vaiheessa kääntelin lähes pelkästään Stephen Kingin teosten sivuja. Nykyisin luen fiiliksen mukaan joko sitä Aku Ankkaa (kun maailma on nurin kurin tai esimerkiksi aamulla, jolloin tuhti asiapitoinen teksti tai romaani on vielä vähän liikaa), asiapitoisia aikakauslehtiä kuten Tiede tai National Geographic, (joita olen tilannut vuosikaudet ja jotka ovat tiedonjanoiselle ja uteliaalle pienelle ihmiselle aivan parasta ahmittavaa!) sekä ajoittain myös romaaneja, joista eniten tällä hetkellä kulutan dekkareita. Mukana lukemistossani juuri tällä hetkellä on myös kirjastosta poistokirjana aikoinani hankkima Grimmin sadut. Vielä olen kirjan kanssa täysin alkutaipaleella, mutta täytyy sanoa jo nyt, että vanhoihin satuihin tutustuminen on varsin mielenkiintoista puuhaa. Tästä kirjoittelen lisää myöhemmin.

Elokuvia ja tv-sarjojakin on ehditty 33-ikävuoteen mennessä ahmimaan jonkin verran. Näitäkin on tullut katseltua laidasta laitaan, viime aikoina eniten jännitystä, sci-fiä, fantasiaa ja toimintaa. Mistä sitten tunnistaa hyvän tv-sarjan? Siitä, kun et osaa lopettaa sen katsomista, vaan on aina vaan katsottava lisää… kunnes huomaat, että kello on jo ihan liikaa (tosin sama pätee kyllä lukemiseenkin) ;). Tässä kohtaa voisin antaa vinkiksi esimerkiksi Netflixistä löytyvän Johan Falkin – jos et ole vielä tuota sarjaa katsonut, niin varaa riittävästi aikaa, kun aloitat sen! Muita suosikkisarjojani ovat mm. vanha kunnon Salaiset kansiot (joita nyt katselemme mieheni kanssa pikkuhiljaa dvd:ltä), Stranger things, Suits, Billions…onhan noita. Ja toki myös Game of Thrones on ollut pakko katsoa läpi, vaikka on myönnettävä, että luettuani George R. R. Martinin Tulen ja jään laulu -sarjan kirjat ennen tv-sarjan aloittamista, ei meinannut katselusta tulla mitään. Nyt olen jollain lailla hiljaisesti hyväksynyt sen, että sarjan tarinassa on eroavaisuuksia kirjoihin verrattuna. Tätä oli alkuun vaikea niellä, kuten monen muunkin kirjasta tehdyn elokuvaversion kanssa.

Niin lukeminen kuin elokuvatkin ovat ruokkineet mielikuvitustani. Itselläni on ollut yksi fantasiamaailmaan liittyvä tarina olemassa jo pari vuotta. Inspiraatiota se on saanut varmasti niin George R. R. Martinin kuin J.R.R. Tolkieninkin teoksista sekä kirjoihin perustuvista elokuvista ja sarjasta. Tarinan runko itsessään ei kuitenkaan ole sinne päinkään kuin näissä teoksissa. Mieltäni kutkuttaa kovasti päästä rakentamaan tuota pientä maailmaa ja tarinaa eteenpäin, mutta toistaiseksi sitä on vain hiljalleen haudutettava ajatuksissa, lisäiltävä yksityiskohtia sinne ja tänne sekä odoteltava hetkeä, jolloin tulee aika tarttua siihen tosissaan.

Levon ja henkisen energian merkitys

Taannoin olin aika uupunut pitkään jatkuneesta, kovasta työtahdista ja sen vuoksi myös tämän ensimmäisen varsinaisen blogikirjoituksen kirjoittaminen on viivästynyt. Vain äärimmäisen väsyneenä pääkoppani on hyvin hiljaa ja silloin on vaikeaa tuottaa järkevää, saati mielenkiintoista tekstiä. Mielikuvituksen kannalta onkin sen ruokkimisen lisäksi tärkeää myös lepo. Uusia ideoita ei synny ilman tyhjänpäiväistä joutilaisuutta. Niin graafisessa suunnittelussa kuin tekstien ja ideoiden synnyssä pätee tuo sama asia. Jatkuva stressi, kiire ja ylikuormitus ovat myrkkyä luovuudelle. Yrittäjänä nämä elementit ovat kuitenkin arkipäivää. Miten yhdistää luovuus ja stressi? Omalta osaltani parhaimmiksi keinoiksi koen hetkittäisen pakenemisen mielikuvituksen ääreen eli kirjan, elokuvan tai tv-sarjan pariin. Toinen tärkeä energiaa antava voimanlähde on luonto. Muutama tunti tai vaikka edes lyhyt 20 minuutin lenkki metsän siimeksessä antaa ihan uskomattomasti voimaa. Ja kolmanneksi: välillä voi olla vain tekemättä yhtään mitään.

No Comments

Sorry, the comment form is closed at this time.